keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Oppilaiden ajatuksia juhlaviikosta

Tätä mieltä oltiin...

Juhlaviikosta kokonaisuutena

Koko viikko oli mieluinen ja ohjelmat olivat kivoja. Mukavaa, että tällainen järjestettiin.
Koko viikko oli kokonaisuudessaan oikein mukava.
Oli tosi kiva viikko yleisesti katsoen! Ensi vuonna uudestaan ☺
Oli hauskaa, kun sai kesken päivää irtautua työn tekemisestä.
Ylipäätään kiva viikko.
Kaikki oli kivaa, kun oli erilainen viikko.
Koko juhlaviikko oli kokonaisuudessaan kiva.
Iha jees viikko!
Rento meininki!
Kaikki oli kivaa!
Juhlaviikko oli tosi mielenkiintoinen, joka päivä oli erilainen. KIITOS!
Juhlissa kivaa oli erilaiset juhlintaulottuvuudet. Juhlinta näkyi eri tavoilla. Ei ollut vain yhtä isoa juhlaa, vaan monina päivinä näkyi erilaiset juhlintamuodot (musiikkia, tanssia, messuja, kirkko, liikuntaa yms.)
Viikon paras asia oli Polarin luento ja elokuvan katsominen <3
Kellonajat olivat hyvät.
Kilpailut oli kivoja, varsinkin open tunnistus –kuvakisa.
Viikko oli tosi rankka.
Viikko oli tylsä, koska keskiviikkoiltana ja lauantaina piti tulla kouluun.
Viikko tuntui tosi pitkältä, koska oli paljon erikoisohjelmaa. Normikoulu on kivempaa.
Liian paljon normitunteja.
Huonoa oli sekavuus aikatauluissa.
Oppitunnit meni miten sattuu ja opiskelu meni vähän sekaisin.
Paljon monipuolista ja kiinnostavaa ohjelmaa.
Ohjelma oli hyvin suhteutettu viikon muuhun ohjelmaan.
Viikkoon oli selvästi nähty vaivaa, mikä näkyi viikon onnistumisena.
Luennot olivat hieman puuduttavia.

Polarin luennosta

Polari oli aika jees ja inspiroiva.
Polari oli kannustava.
Polarin huikea propagandaluento!
Timo Polarin luento oli ihan huippu!
Timo Polari oli tosi hyvä ja mielenkiintoinen.
Polarin luento 10/10
PARASTA oli Polarin luento.

Angry birds -polttiksesta

Polttopallo oli hauskaa.
Polttopallo oli erittäin hauska tapahtuma.
Angry birds –peli jokavuotiseksi perinteeksi: otti tunteisiin.
Angry birds –peli oli hauska, toivottavasti pelataan jatkossakin.
Angry birds –peli oli paras keksintö ikinä!
Angry birds –ottelut oli mukavaa seurattavaa.
Angry birds –kisa oli epäreilu.
Kaikki huijas peleissä.
Enemmän polttopalloa, vähemmän Angry birdsiä.
Turnauksessa pystyi huijaamaan.


Elokuvasta

Elokuva oli hyvin tehty ja se oli hauska.
Elokuva oli oikeasti jännittävä. Loppu tuli jotenkin nopeasti, mutta muuten hyvä.
Elokuva oli ihan paras.
Elokuva oli ihan hyvä.
Yllättävän hyvä elokuva. Jäi mietityttämään loppuratkaisu.
Elokuva pitäisi olla joka vuosi.
Hieno elokuva 6/5.


Tanssiaisista

Tanssiaiset oli jees.
Tanssiaiset oli järjestetty loistavasti.
Tanssiaiset oli kivat.
Tanssiaisissa oli hyvä DJ.
Tanssiaisissa olisi voinut olla enemmän yhteistä ohjelmaa.
Tanssiaiset oli järjestetty hyvin kaikkia yksityiskohtia myöten.
Tanssiaiset olivat parhaat.
Tanssiaisten Juzzin kitarasoolot oli ihan jees.
Tanssiaisten live-musiikki oli hyvää.
Tanssimista olisi voinut olla enemmän.
Tanssiaiset olivat kuin ala-asteen disko. Ei antanut oikeutta juhlan aiheelle.
Tanssiaiset kesti liian kauan.
En tykännyt, kun tanssiaiset oli pakolliset.
Tanssiaiset oli huikeet.
Tanssiaiset oli kivat, kun sai olla kavereitten kaa.
Tanssiaiset olivat hienot ja niihin oli panostettu paljon.
En tykännyt bändeistä.
Musiikki tansseissa oli tosi kovalla!!!
Tanssiaisissa oli mukavaa kun sai bilettää kun oli se hyvä DJ.
Tanssiaisissa oli todella tylsää eikä sieltä saanut lähteä pois.
Tanssiaiset ja buffet olivat tosi hauskoja, varsinkin kun toive ”vanhojen tanssien” tyyppisistä tanssiaisista toteutettiin. (Tanssiaiset voisivat olla vapaaehtoiset.)
Bändi oli hyvä!
Kasino oli aika kova.

Messuista

Messut oli hyvin järjestetty ja oli paljon hyviä pisteitä.
Messuilla oli hauskaa.
Messut oli kivat, varsinkin se piste missä sai onkia omenoita suulla vedestä ja kun AO-opiskelijat teki lettejä.
Messuilla oli kiva, kun ne teki kampauksia.
Messut oli positiivinen ylläri.
Messut olisivat voineet kestää koko päivän.
Eniten pidin messuista koska niissä sai olla vapaasti ja valita mitä teki. Varsinkin kielten opettajien pitämät pisteet olivat hauskoja.
Messupisteitä oli paljon ja monipuolisesti erilaisia, mikä oli älyttömän kivaa!
Paljon mukavia pisteitä messuilla. Jokaiselle oli varmasti jotain.
Sählypiste oli paras.
Aikaa kierrellä olisi voinut olla enemmän.
Moilasen miimikointi oli erittäin taidokasta ja selkeästi hyvin suunniteltu esitys!
Messut olisi voinut toteuttaa paremmin, sillä jotkin pisteet olivat piilossa ja oli hieman hankalaa löytää heti itselleen sopivaa tekemistä.

Viikon ruokatarjoilusta

Ruuat oli sikahyviä!
Jälkiruuat <3
Jälkiruoat olivat herkkuja!
Jälkkärit oli hyviä mutta isompi annoskoko ei olisi ollut pahitteeksi!
Jälkiruokaa olisi voinut olla paljon enemmän, koska sitä oli niiiiiin vähän, että sen söi parilla lusikallisella.
Jälkiruuat olisivat voineet olla vähän parempia.
Lauantain kääretorttu oli erinomaista!
Lauantaina oli hyvää jälkiruokaa.

Jumalanpalveluksesta

Kirkko oli omasta mielestä turha.
Kirkon pihalla piti oottaa liian kauan kylmässä.
Perjantaina olisin mieluummin ollut koulussa kuin kirkossa.
Kirkosta en välittänyt.
”Lipunkantamisen suoma olkapään puutuminen”

Konsertista

Konsertti oli positiivinen yllätys.
Konsertti oli leppoinen tapahtuma.
Konsertti oli loistava.
Konsertti oli mahtava.
Oli kivaa, kun konsertissa oli patjat.
Konsertissa erityisesti Felix Zenger oli hyvä.
Felix Zenger oli skilli äijä.
Zenger tappoi mun aivosolut.
Konsertissa oli iloinen ja yllättävä käänne: Felix Zenger. Kerrankin oikein!
Parasta oli päästä kuuntelemaan Puhallinsoitin-orkesteria ja Felixiä. Elokuva ja Polarin luento olivat hienoja!

Lauantain koulupäivästä

Lauantain koulupäivä oli turha.
Lauantaikoulupäivä oli kiva: erityisesti vieraat olivat kiva lisä.
Lauantain pääjuhla oli tylsä.
Lauantaina ei ollut kiva olla koulussa.
Lauantain koulupäivä onnistui loistavasti.
Mauri Pekkarisen puhe oli liian pitkä.
Paljon hyviä ideoita kuten ilmapallojen lähettäminen tulevaisuuteen.
Lauantain loppuyllätys oli todella hieno!
Sählypeli 30 vuotta sitten abeina olleiden lilujen kanssa oli parasta.
Vanhojen lilujen tapaaminen oli inspiroivaa ja sydäntä lämmittävää! Oli todella ihana kokemus!

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

NORSSI NEWS

Ilmapalloilla viestejä tulevaisuuteen

Lauantaina huikea juhlaviikko päättyi pääjuhlan ja avointen ovien päivän jälkeen koulun sisäpihalla, kun oppilaat päästivät sata ilmapalloa yhtä aikaa ilmaan kunnioituksena koulumme pitkästä historiasta. Jokaiseen ilmapalloon oli kiinnitetty viesti, ja viestit oli tarkoitettu tulevaisuuteen. Osassa oli postimerkillä ja osoitteella varustettu kortti, jolla voi vielä onnitella 100-vuotiasta. Samalla löytäjää pyydetään kertomaan, mistä pallo löytyi. 

Norssin juhlaviikko on ollut hyvin erilainen ja mielenkiintoinen kaikkine tapahtumineen tavallisiin kouluviikkoihin verrattuna.

Onnea Norssille satavuotisesta taipaleestaan!

Inari, Emma ja Linda 9a

lauantai 3. lokakuuta 2015

NORSSI NEWS

Juhlajumalanpalvelus Taulumäen kirkossa

Jyväskylän normaalikoulun 100-vuotisjuhlajumalanpalvelus pidettiin perjantaina Taulumäen kirkossa. 

Jumalanpalveluksen toimitti seurakuntapastori Ville Tikkanen. Normaalikoulun oppilaat osallistuivat toimitukseen tekstejä lukien ja musiikkiesityksin.

Jumalanpalveluksen päätyttyä järjestäydyttiin kulkueeksi. Lipunkantajien ja rehtoreiden johtamana kulkueena matkattiin sankarihaudalle, jonne johtava rehtori Pekka Ruuskanen laski seppeleen. Sankarihaudalla oli myös kunniavartio, jossa oli kaksi koulumme opettajaa ja kaksi koulumme oppilasta. Sankarihaudalta kulkue jatkoi matkaa Puistokadun, Yrjönkadun ja Pitkäkadun kautta takaisin Normaalikoululle.

Koulun oppilaille, jotka eivät osallistuneet jumalanpalvelukseen, järjestettiin omaa ohjelmaa.

Kamilla 15A




perjantai 2. lokakuuta 2015

NORSSI NEWS

Perjantaipäivän yllätyskonsertissa beatboxausta

Perjantaina sekä yläkoululaisille että lukiolaisille oli järjestetty yllätyskonsertti koulunliikuntasalissa. Konsertin aloitti Jyväskylän yliopiston puhallinorkesteri Puhkupillit. Orkesteri soitti muun muassa puhallinbändille sovitettua elokuvamusiikkia. Kovimmat aplodit saivat Leijonakuninkaan ja Frendien teemamusiikit.

Puhkupillejä seurasi päivän yllätysesiintyjä Felix Zenger, monia palkintoja voittanut beatboxaaja. Hän esitti muutaman kappaleen omalta levyltään sekä opetti yleisölle beatboxauksen perusteita. Felix sai niin raikuvat aplodit, että hän suostui esittämään ylimääräisen improvisoidun kappaleen.

Emma 9a

NORSSI NEWS

Kohtaamisia messupisteillä

100-vuotisjuhlaviikkoa juhlistettiin torstaina messuillen. Tarjonta oli varsin monipuolista. Messupisteillä voi muun muassa testata Suomen kansalaiskelpoisuutta tai käydä loihdituttamassa kiharoita tai lettejä hiuksiinsa. Koulun sisäpihalla pääsi seuraamaan koiraesityksiä. Biologian ja maantiedon opettajat pitivät vaihtotoria. Capoeiraan ja ampumahiihdon ammuntaosioon pääsi tutustumaan ohjatusti. Ohjelmaan kuului myös erilaisia kilpailuja, arvontoja ja live-musiikkia. Ala-aulassa oli halukkaille esiintyjille Open Stage koko messupäivän ajan. Lisäksi messuvieraita tuntui erityisesti ilahduttaneen paikalle saapunut liikkuva ”Tikkarikone”.



Yksi messupisteistä oli kielituntemuspiste. Sitä pitivät koulun monikieliset oppilaat. Pisteen tarkoituksena oli tutustuttaa erilaisiin kulttuureihin ja kieliin, joita koulussa ei ole mahdollista opiskella. Pisteellä pyrittiin kirjoittamaan kymmenellä eri kielellä "Minä rakastan sinua". Apuna olivat messupisteen pitäjät, jotka pitivät huolen, että kaikki pääsivät tavoiteltuun kymmeneen kieleen.          

Messupisteiden toteutuksesta vastasivat koulun oppilaskunta, opettajat, oppilaat, ammattiopiston opiskelijat ja muut koulun ulkopuoliset tahot. Messut olivat avoinna kaksi tuntia sekä yläkoululaisille että lukiolaisille koulupäivän aikana.

Linda, Emma, Inari 9a
Ding 15A




NORSSI NEWS

Tanssiaiset Norssin juhlavuoden tyyliin

Jyväskylän normaalikoulussa järjestettiin keskiviikkoiltana tanssiaiset, jotka olivat juhlavuoden kunniaksi poikkeuksellisen loisteliaat. Juhlaelementtejä oli haettu kauempaakin: Juhlasaliin asteltiin Hollywood-tyyliin punaista mattoa pitkin. Vieraita olivat vastaanottamassa oppilaskuntien puheenjohtajat sekä johtava rehtori, ja jokaisesta vieraasta otettiin kuva valokuvausseinää vasten. 

Tanssiaiset alkoivat yhteisellä maljan kohotuksella ja klassisella musiikilla ja loppuivat viimeisiin hitaisiin. Tälle välille mahtui opettajien ja oppilaiden esittämää livemusiikkia, yhteistanssia, erilaisia kilpailuja ja reipashenkistä menoa DJ:n musiikin tahtiin. 

Viisi luokkaa oli järjestänyt buffeteja, joiden antimista juhlavieraat saivat maksua vastaan nauttia.Toimintaa löytyi myös luokkatiloista, joissa oli muun muassa kasino, SingStar-laulupeli jatanssimatto.

Tanssiaiset olivat erittäin onnistuneet. Seuraavana päivänä saattoi tosin havaita edellisillan juhlimisen tuottaman väsymyksen niin opettajista kuin oppilaistakin.

Kamilla 15A



NORSSI NEWS

Possujen ja lintujen kisailu

Keskiviikkona järjestettiin lukiolaisille Angry Birds Polttis -turnaus. Turnauksessa kilpailivat vuoroillaan kaksi joukkuetta, jotka oli muodostettu kunkin lukioryhmän viidestä tyttö- ja viidestä poikaopiskelijasta. Nämä joukkueet vuorottelivat possuina ja lintuina. 

Possujen piti päästä esterata läpi mahdollisimman monta kertaa. Lintujen sen sijaan piti yrittää saada poltettua juoksijat heittämällä heitä pallolla, jolloin possujen piti palata takaisin lähtöön ja yrittää uudelleen, josko pääsisivät läpi. 

Liikuntasali täyttyi kannustushuudoista luokkien taistellessa turnauksen voitosta. Tuomarit valvoivat pallojen osumisia possuihin, mikä olikin tarpeen, sillä pallot viuhuivat kentän halki niin kovalla nopeudella ja tahdilla, etteivät pelaajatkaan välttämättä pysyneet mukana, olivatko osuneet palloon vai oliko kyseessä sittenkin ollut toisen pelaajan käsi. 

Lukion voittoon ylsi lopulta tiukan taistelun jälkeen 15D. 

Yläkoululaiset olivat kisanneet mestaruudesta jo tiistaina. Voiton nappasi 9a. Torstaina miteltiin vielä mestaruudesta yläkoululaisten ja lukiolaisten välillä. Lukioryhmä vei voiton. Angry Birds Polttis -turnaus huipentui yläkoululaisista ja lukiolaisista muodostetun yhteisjoukkueen ja opettajien joukkueen väliseen kilpailuun. Vastaus lienee selvä, kummat voittivat.

Jesse 15A


keskiviikko 30. syyskuuta 2015

NORSSI NEWS

Mikä on seuraava siirto shakkipelilaudalla?

Tiistaina ja keskiviikkona koulumme audiotoriossa näytettiin elokuva Satavuotinen perintö. Elokuva on fiktiivinen kertomus kauhuelokuvan tyyliin koulumme perustamisesta.Koulun shakkikerholaiset (Elisa Halonen, Liisa Laukkanen, Timo Linna, Antero Ruhtinas, Iida ja Aada Piispanen) joutuvat yllättäen keskelle outoja tapahtumia: WC:stä löytyy museoluokan nukke, shakkikurssi-ilmoitus ilmoitustaululla on vinossa, oppilaan kaappi on sotkettu, ja outoja numeroita ja kirjaimia sisältäviä paperilappuja löytyy pitkin koulua.Lisäksi koulun vahtimestari katoaa. Arvoitusvyyhti alkaa selvetä, kun koulun kirjastosta löytyy kirja nimeltä SYPK.Paljastuu, että koulun shakkikerhon alkuperäisenä tehtävänä olikin jotain aivan muuta kuin shakkipelin iloista nauttiminen.

Elokuvan olivat tehneet yhteistyössä yläkoulun ja lukion elokuvakurssilaiset. Elokuva oli hyvin suunniteltu jatoteutettu. Se sisälsi paljon kekseliäitä ratkaisuja. Arvostimme erityisesti itsetehtyä musiikkia. Henkilöhahmot oli suunniteltu huolella viimeistä piirtoa myöten.

Yleisö kehui elokuvaa ammattimaisesti tehdyksi. Ääniefektit ja taustamusiikit loivat elokuvaan mukaansatempaavan tunnelman. Elokuvan keskiviikkona nähnyt johtava rehtori Pekka Ruuskanen piti erityisen kekseliäänä ideana koulun museoluokan valjastamista elokuvakohtausten näyttämöksi. – Lisäksi tietenkin pidin shakkipeli-ideasta, koska olen itsekin pelannut shakkia nuorena, Ruuskanen kommentoi.

Linda, Inari ja Emma 9a

tiistai 29. syyskuuta 2015

NORSSI NEWS

"Pitää tehdä työtä kiinnostuksen vuoksi."

Jyväskylästä kotoisin oleva ja normaalikoulusta ylioppilaaksi kirjoittanut Aalto-yliopiston tutkija Mikko Möttönen luennoi Jyväskylän normaalikoulun lukiolaisille tutkijan työstä Musican luentosalissa.

Kvanttitietokone, magneettinen monopoli ja synteettinen hiukkanen. Nämä tieteelliset sanat pyörivät Mikko Möttösen luennolla, kun hän kertoi lukiolaisille urapolustaan. Omina kouluaikoinaan istuessaan lukion fysiikan tunneilla hän tiesi, että haluaisi fyysikoksi. 

-– Fysiikka ja matematiikka kiinnostivat minua lukiossa, Möttönen kertoo. Niinpä lukion jälkeinen tie olikin hyvin selkeä.

– Olen tehnyt päätöksen sen perusteella, mikä on tuntunut sillä hetkellä hyvältä. Toki ympäristö on muokannut valintoja, Möttönen toteaa.

Lukion jälkeen hän opiskeli TKK:ssa ja väitteli tohtoriksi vuonna 2005. Akatemiatutkija Möttösestä tuli vuonna 2008. Vuosina 2011, 2014 ja 2015 hän on julkaissut tutkimustuloksiaan arvostetuissa tiedelehdissä, kuten Naturessa ja Sciencessa. Möttönen on QCD (Quantum Computing and Devices) -tutkimusryhmän johtaja, teknillisen fysiikan laitoksella Perustieteiden korkeakoulussa.  Ryhmä on osa laskennallisten nanotieteiden huippuyksikköä COMPia.

Kamilla, Ding ja Jesse 15A






NORSSI NEWS

Kuka voittaa Kuolettavia kohtaamisia -pelin?

Tiistaina kaikki yläkoulun ja lukion ryhmät aloittivat Kuolettavia kohtaamisia -pelin. Pelin idea on eliminoida pelaajia yksi kerrallaan eli saada pelissä mukana olevien määrä pienenemään.

Jokaiselle oppilaalle jaettiin lappu, jossa luki luokkatoverin nimi ja tehtävä. Tehtävä kertoi, miten luokkatoveri täytyy eliminoida pelistä. Eliminointi tapahtuu siten, että uhri pitää saada tekemään lapussa kerrottu tehtävä. Uhrin tulee esimerkiksi tehdä toiselle voileipä tai hyräillä laulua. Kun uhri on saatu eliminoitua, hän putoaa pois pelistä. Hänen tulee kertoa oman eliminoitavansa nimi ja eliminointitapa hänet eliminoineelle henkilölle. Näin peli jatkuu. Kilpailun voittaa se henkilö, joka on viimeisenä mukana kilpailussa.

Pelissä on tärkeää, ettei paljasta omaa uhriaan tai tehtäväänsä muille. Myöskään pelistä pudonneita ei kannata kesken pelin paljastaa. Eliminoinnin tulee tapahtua koulupäivän aikana, eikä se saa tapahtua muutoin kuin kasvokkain. Peli on melko jännittävä, ja jokaisen ryhmän voittaja selviää luultavasti viikon lopussa.

Inari, Emma ja Linda 9a

maanantai 28. syyskuuta 2015

NORSSI NEWS

"Päämääränä Etelänapa - unelmista todeksi" 

Juhlaviikon avasi seikkailija Timo Polarin luento "Päämääränä Etelänapa - unelmista todeksi". Elämänkokemustensa kautta hän kannustaa kaikkia tavoittelemaan unelmiaan.

Polarin pitkäaikainen unelma on ollut hiihtää Etelänavalle. Monien vuosien harjoittelun ja työn jälkeen unelman toteutuessa saavuttuaan Etelänavalle hän ymmärsi, että tärkeintä ei ollutkaan päämäärän saavuttaminen, vaan se, miten se saavutettiin.

– Jokaisella hetkellä on oma merkityksensä unelmien tavoittelemisessa, Polari muistuttaa.

Ennen Etelänavalle hiihtämistä Polari kävi retkeilemässä muun muassa Skandinaviassa ja Grönlannissa. Hän joutui henkisesti koville Grönlannissa kahden ystävänsä kuoltua yllättävässä lumimyrskyssä. Skandinaviassa Polaria koettelivat hyttyset. Positiivinen ajattelu auttoi häntä selviämään vastoinkäymisiltä.

– Etsikää oma reittinne tai tehkää sellainen, Polari kehottaa kaikkia unelmoimaan ja luomaan tavoitteita sekä tekemään kaikkensa sen toteutumiseksi.

– Itse ei saa asettaa esteitä matkan varrelle, toki realistinen täytyy olla, hän naurahtaa.

Unelmat todeksi

Tavoite - määrittele tavoitteesi tarkasti
Ominaisuudet - mitä se vaatii?
Kivenjärkäleet - mikä estää unelmien toteutumisen?
Suunnitelma - mitä teen ja milloin?

Ding, Kamilla ja Jesse 15A




NORSSI NEWS

Norssin juhlalehti on ilmestynyt

Tänään Norssin juhlaviikko alkoi juhlalehden jakamisella. Juhlalehden teemana on Kohtaamisia, ja siinä muistellaan koulun pitkää historiaa. Selailimme lehteä oppitunnilla, ja osa kuvien ihmistä herätti hieman hilpeyttä vanhanaikaisilla asuillaan. Ajat ovat muuttuneet; välitunnilla vuonna 1925 pojat ovat puvut päällä ja tytöillä on yllään hienot leningit. Ajatella, että näiden seinien sisälle on mahtunut näin monenlaista sakkia.

Kuitenkin jotkut perinteet ovat säilyneet koulun alkuajoista lähtien. Vanhojen tansseissa pyörähdellään edelleen yhtä juhlavasti, ja penkkareissa abiturientit ajelevat rekkojen lavoilla innoissaan.

Odotamme innolla tulevan juhlaviikon erilaisia tapahtumia.

Inari, Linda ja Emma 9a


tiistai 22. syyskuuta 2015

Lukio Run


Lukio Run on nyt toista vuotta Finlandia-marathonin yhteydessä järjestetty Jyväskylän lukiolaisille tarkoitettu juoksutapahtuma, jossa matkoina on 5 tai 10 km. Viime vuonna Lukio Runiin osallistuivat vain lyseolaiset, mutta tänä vuonna molemmat Jyväskylän jättilukiot ja muutama norssilainenkin osallistui tapahtumaan.

Kisa-aamun sää oli juoksemiseen oikein hyvä. Aurinko paistoi ja lämpötila oli reilu 10 astetta. Lähtöviivalla oli ruuhkaa ja 2100 ilmottautunutta pinkaisi matkaan joko viidelle tai kymmenelle kilometrille. Noin 10 norssilaisen tehotiimi oli ilmoitettu viidelle kilometrille. Alkuruuhkan jälkeen juoksijoiden massa tasaantui, ja kukainenkin alkoi juoksemaan omaa tahtiaan.

Matkan varrella katsomaan kyenneet vanhemmat, opettajat ja ystävät kannustivat juoksijoita. Juoksureitti kulki Lutakosta Ylistön sillalle ja sieltä Kuokkalan puoleista rantaraittia Kuokkalan sillalle, jonka yli takaisin Pavilijongille. 10 km juoksijat kiersivät lenkin 2 kertaa.

20 minuutin kuluttua ensimmäiset 5 km juoksijat alkoivat saapua maaliin, ensimmäiset norssilaiset vajaan puolen tunnin kohdalla. Kaikki norssilaiset saapuivat maaliin omilla jaloillaan ja juosten.
Kokonaisuutena juoksu oli varmastikin mukava kaikille osallistujille ja tapahtuma hyvin järjestetty. Ensi vuonna Norssi voisikin harkita Lukio Runiin osallistumista suuremmalla miehityksellä. 


sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Juhlavuoden elokuva valmistuu


Norssissa eletään nyt historiallisia aikoja: satavuotisjuhlavuoden teema näkyy arjessa, sekä lisäksi alkusyksystä käynnistyi yläkoulun ja lukion ensimmäinen yhteistyössä toteutettu kurssi, jolla oppilaat toimivat samassa ryhmässä. Kurssin tavoitteena on tuottaa lyhytelokuva, joka esitetään koulun oppilaille satavuotisjuhlaviikolla.

Elokuun ja syyskuun taitteessa aloitimme kuvaukset, vaikka projektia onkin valmisteltu jo keväästä lähtien. Käsikirjoitus valmistui lopulliseen muotoonsa Norssin olympialaisten jälkeen. Kurssi vaatii oppilailta ehkä enemmän sitoutumista kuin normaali valinnaiskurssi tai soveltava kurssi, sillä kuvaukset sijoittuvat pääosin koulun ulkopuoliselle ajalle eli iltoihin ja viikonloppuihin. Osa oppilaista joutuu myös huolehtimaan omista roolivaatteistaan, vaikka onneksi olemme saaneet paljon vaatteita lainaan Kulissi-teatterista.

Elokuva on fiktiivinen, mutta se liittyy paitsi nykypäivään myös sadan vuoden takaiseen aikaan, kun koulu perustettiin. Koulumme oppilaat ja henkilökunta saattavat nähdä vielä kuvausryhmiämme toiminnassa, kun yritämme saada elokuvaa valmiiksi suhteellisen lyhyellä aikataululla. Kuvausten jälkeen tehtävä ei kumminkaan vielä lopu - jäljellä ovat vielä editointi ja mainostus. Lisäksi teemme osan musiikeista itse, joten siihenkin menee vielä oma aikansa. Toiminnassa on myös Making of
-tiimi, joka tallentaa kuvauksia ja jonka tuotos katsotaan jälkikäteen yhdessä kurssille osallistuneiden oppilaiden kanssa.

Juhlaviikolla lyhytelokuva esitetään kaikille lukiolaisille ja yläkoululaisille. Lauantaina kenellä tahansa on lisäksi mahdollisuus katsoa elokuva auditoriossa aamupäivällä.

Ellen Huttunen, 9d




perjantai 28. elokuuta 2015

Koulumuistoja 65 vuoden takaa

Koulujen suuri yhteisponnistus

Luultavasti siitä syystä, että Jyväskylän Yhteislyseon oppilaina oli sekä tyttöjä että poikia ja myös siksi, että he olivat kaksi vuotta ”kypsempiä” kuin muiden kaupungin koulujen oppilaat aloittaessaan oppikoulutiensä, oli koulu muita avoimempi kaupungin arkielämälle ja muille kouluille. Aloitteellisuus oli yhteislyseolaisten asia.

Suomen Teiniliiton toiminta oli sodan jälkeiset vuosikymmenet aivan jotain muuta kuin 1970-luvulla puoluepolitisoitunut ja lopulta konkurssiin johtanut toiminta. Sen ajan Teiniliitto oli poliittisesti neutraali kulttuurijärjestö.  

Toimin 1940- ja 50-lukujen taitteessa parin vuoden ajan Jyväskylän Teiniliiton puheenjohtajana ja tuolloin järjestettiin Jyväskylässä valtakunnalliset teinipäivät, joka oli silloin koulumaailman suurtapahtuma kulloinkin järjestämisvastuussa olevalle kaupungillekin. Pääjuhlapaikkana oli Jyväskylän ainoa suursali Valtiontalo ja Yhteislyseon molemmat juhla-/liikuntasalit. Päävastuu päivien järjestelyistä oli luonnollisesti minulla, joka Suomen Teiniliiton maakuntaneuvoston jäsenenä olin ”syyllinen” siihen, että kokouskaupunki oli Jyväskylä.

Jyväskylän Teiniliiton hallituksessa päätettiin jo runsas vuosi ennen teinipäiviä kaupungin koulujen yhteisestä suurhankkeesta: Päätimme perustaa koulujen suurkuoron ja aloimme harjoitella esityskuntoon Johann Strauss’in ”Tonava kaunoista” sekakuorosovituksena, ja kuoron kokosimme vain tätä tarkoitusta varten kaupungin kaikista kouluista. Musiikinopettajat saatiin innostumaan mukaan ja päävastuun harjoituksista otti ystävällisesti Yhteislyseon musiikinopettaja ”Ape” (Aimo) Neuvonen.

Niin oli meillä sitten vuoden harjoittelujen jälkeen  ”An der schönen blauen Donau” esityskunnossa ja se sai harvinaisen suuren suosion, kun teos esitettiin Valtiontalossa teinipäivien pääjuhlassa. Valtiontalon avara sali oikeastaan vaati esittäjäksi tuollaista suurkuoroa.

Jyväskylästä sekin alkoi

Oppikoulu Suomeen oli kopioitu saksalaisesta järjestelmästä niin tarkkaan, että mukaan oli tullut ”siestakin” eli vähintään kahden tunnin tauko keskellä työpäivää. Se aiheutti varsinkin kaupungin ulkopuolelta koulua käyville monenlaisia hankaluuksia, mm. päiväkortteerin tarpeen – ainakin alaluokkalaisille.

Kun ns. uusimuotoiseen Yhteislyseoon tulevat oppilaat saivat kolmivuotisen keskikoulun vuoksi käydä  kansakoulua kotoa käsin täydet kuusi vuotta eli kaksi vuotta pidempään kuin normaaliin tapaan neljänneltä luokalta oppikouluun menijät, olivat Yhteislyseon oppilaat suurelta osin maaseudulta tulleita. Tästä syystä päätettiin Jyväskylän Teiniliiton hallituksessa suorittaa kysely juuri Yhteislyseon oppilaiden vanhempia koskevana, olisiko järkevää siirtyä yhtäjaksoiseen lukujärjestykseen, jolloin päivät lyhenisivät vähintään kahdella tunnilla ja päiväkortteerin tarvekin jäisi pois.

Odotetusti vastaus oli lähes sataprosenttisesti myönteinen. Menin kyselyn tulosten kanssa rehtorini Vilho Oksasen puheille ja esitin kohteliaasti kysymyksen, olisiko tuollainen vanhempien vahvasti toivoma uudistus mahdollinen.

Rehtori tarkasteli tuuheat kulmat hieman kurtussa tutkimuksen tuloksia ja lausui hetken kuluttua yllättäen kannattavansa esittämäämme uudistusta, mutta sanoi, ettei se ole ainoastaan meidän koulumme asia, vaan siitä pitää keskustella kaupungin kolmen muunkin oppikoulun rehtorin ja opettajakunnan kanssa. Kouluilla on myös joitakin yhteisiä opettajia, mikä sekin edellyttää, että asia on yhteinen.

Hän lisäsi vielä, että onhan toki sellaisia lehtoreita – kuten lehtori Kuusinen, jotka tunnetusti haluavat saada rauhassa ottaa ’ruokaperräisensä’, mutta heillehän voi järjestää sellaisen lukujärjestyksen, joka tuon mahdollistaa edelleenkin.

Jyväskylän Teiniliiton puheenjohtajana olin tilivelvollinen kaupungin muidenkin koulujen rehtoreille. En kuitenkaan ollut ehtinyt vielä pyytää audienssia heistä keneltäkään, kun sain yllättäen kutsun saapua maan ensimmäisen tytöille tarkoitetun suomenkielisen oppikoulun, Jyväskylän Tyttökoulun rehtorin Alma Tenhusen ’puhutteluun’. Arvelin heti, että tästä ei hyvä seuraa, koska Tenhunen oli tunnettu tiukoista linjauksistaan.  Olin siis nyt menossa juuri Tenhusen puhutteluun, rehtorin, jonka nimenomaisen kiellon vastaisesti olin järjestänyt teinipäivien päätteeksi ulkopuolisten bulvaanien avulla yleiset paljon keskustelua aiheuttaneet loppiaistanssit Valtiontalolla. Heti alkajaisiksi pelkoni tulevista moitteista kävikin toteen – tosin toisessa mielessä kuin olin ajatellut.

Tenhunen ryöpytti minua siitä, että olin oppilaana astunut väärälle reviirille, koska tällaiset koulun työaikaa koskevat selvitykset eivät ole oppilaiden asioita. Lopulta hän kuitenkin ilmoitti halunsa keskustella yhtäjaksoisesta koulupäivästä opettajainkokouksessa ja suhtautuvansa itse periaatteessa myönteisesti mahdolliseen uudistukseen. Valtiontalon tansseista ei puhuttu sanaakaan. Puhuttelusta palatessani olinkin siihen erittäin tyytyväinen. Asianihan oli saanut myönteisen käänteen.

Tyttölukion rehtori Hilja Vesala ja Lyseon rehtori Vilho Puttonen sanoivat pysyvänsä tässä vaiheessa neutraaleina eivätkä ainakaan moittineet minua liiasta oma-aloitteisuudesta, kun kävin asian heille esittämässä. Puttonen kertoi toki ehdotuksesta jo keskustellun rehtoreiden kesken, mikä lienee ollut asialle eduksi, koska en joutunut esittelemään sitä hänelle ihan kylmiltään ja molemmat olivat saaneet tiedon uudistukseen myönteisesti suhtautuvan Vilho Oksasen välityksellä.

Seuraavana lukuvuotena yhtäjaksoista lukujärjestystä sitten kokeiltiin Jyväskylän kouluissa lauantaipäivinä ja sen jälkeen siirryttiin lopullisesti kaikki viikon päivät käsittävään yhtäjaksoisuuteen. Silloin olin itse kuitenkin jo koulumaailman ulkopuolella.

Jyväskylästä käytäntö levisi sitten koko maahan. Vasta myöhemmin olen kuullut, että ihailemani äidinkielen lehtorimme Vuokko Raekallio-Teppo oli samoihin aikoihin puhunut kollegoilleen ja rehtoreille yhtäjaksoisesta koulupäivästä, mikä  sekin selittänee, että rehtori Oksanen oli jo miettinyt asiaa etukäteen ja oli heti valmis tukemaan Jyväskylän Teiniliiton nimissä tekemääni  aloitetta.

Lehtori Lauri Sakkisen kasvatusmetodit

Yhtenä esimerkkinä siitä, miten poikia ojennetaan oikein, olkoon pieni episodi matematiikan, fysiikan ja kemian opettajastamme Lauri Sakkisesta. Hän kulki keskikaupungillakin asioidessaan polkupyörällä, usein pyörää kadun reunassa taluttaen. Olimme Eskelisen Raimon kanssa päivätauon aikana Kauppakadulla ja juuri sytyttäneet tupakat palamaan, kun huomasimme Sakkisen tulevan meitä vastaan, siis samalla puolella katua kuin mekin, nytkin pyöränsä rinnalla kävellen. Pujahdimme kiireesti kohdallemme osuneeseen hotelli Jyväshovin porttikäytävään ja luulimme välttäneemme vaaran. Tupakan poltostahan saattoi saada tuolloin jopa käytöksen alennuksen, joka oli silloin melko kova juttu, eikä sellaista voinut hankkia – ei ainakaan päättötodistukseensa.

Iltapäivällä olikin sitten sopivasti fysiikan tunti laboratorioluokassa, missä oli auditoriomaisesti nousevat työpöydät. Kaikki oppilaat kuin tarjottimella opettajan edessä. Sakkinen kirjoitti kaikessa rauhassa päiväkirjan, sulki sen hitaasti, katsoi sitten luokan perälle, missä istuimme Raimon kanssa viimeisellä penkkirivillä kuin piippuhyllyllä pääsemättä turvaan kenenkään selän taakse. Hän nousi ylös kateederin takaa, astui pari askelta työpöytärivien eteen ja sanoi kuivahkoon tyyliinsä:
”Herrasmies ei polta kadulla. Ja, jos polttaa, se ei saa estää häntä tervehtimästä. Asianosaiset tietävät, ketä tarkoitan. Se siitä.”

Osoituksena siitä, miten tehokas tuollainen kasvatusmenetelmä oli, on mielestäni se, että episodi poiki vielä puolitoista vuotta myöhemmin penkkaripäivänä 23.2.1951 lehtori Sakkista luonnehtimaan luokkamme tyttöjen kirjoittamana seuraavan värssyn: 

”Hän opettanut luokalle on myöskin tapoja, 
kun pojat kerran vastaansa sai sätkät hampaissa. 
Hän nimiä ei maininnut, hän onhan hieno mies, 

ja asianhan varsin hyvin itse kukin ties.”

Asseri Joutsimäki
Opetusneuvos

tiistai 25. elokuuta 2015

Norssin Torwet

Entiseen hyvään aikaan Norssissa oli parhaimmillaan lähes 10 Heikkiä, opettajakunnassakin heistä viisi. Tammikuun 19. päivä oli yksi koulun tärkeimmistä juhlista - ainakin Heikkien mielestä. Oli tarjoilua ja ohjelmaa aamusta iltaan. Eräänä juhlapäivänä, harjoiteltuani saksofonin soittoa kaksi viikkoa, esitin fonillani kappaleen "Oravan pesä". Tästä rohkaistuneena liikunnanopettaja Jarmo Myllymäki aloitti klarinetin soiton. Matematiikan lehtori Hannu Raninen oli soittanut trumpettia Savonlinnan kansakoulussa ja ruotsin ainejaoksesta Kaisa Vaaherkumpu oli Keuruun Soittajapoikien ykköstrumpetisti. Norssi tarvitsi torvisoittokunnan.

Ensiesiintyminen oli koulun joululaulajaisissa. Menestys ja suosionosoitukset kannustivat jatkamaan. Vanhojen tanssien "Kehruuvalssi"  oli kuin tehty näille torville. Piti vain saada orkesterille johtaja. Annikki Antila-Kaiponen kieltäytyi ehdottomasti. Nuorempi kollega, vasta taloon tullut Rami-Jussi Ruodemäki, ei kehdannut kieltäytyä. Tosin hänkin ujutti tehtävän musiikin harjoittelijalle, joka hoiti tehtävää pari viikkoa ja anoi sitten harjoittelupaikan siirtoa Tampereen Normaalikouluun.

Innostus oli kova, ja Rami-Jussikin oli tyytynyt osaansa musiikillisena johtajana. Soitannon taso kieltämättä nousi huomattavasti, kun Rami-Jussi houkutteli mukaan todellisia osaajia oppilaista. Saimme joukkoomme fagotin, vetopasuunan ja huiluja. Oli syntynyt Norssin Torwet.  Manageriksi onnistuimme saamaan Riitta Liisa Lehtivaaran, jonka työnkuva oli hyvin monipuolinen: tiedotus ja markkinointi, apurahat, nuottivastaava, soittokeikat ja ennen kaikkea ruokahuolto harjoituksissa ja konserttipaikalla.

Keikkakalenteri alkoi täyttyä. Siihen sisältyivät tietysti koulun omat juhlat, yliopiston joululaulajaiset kaupunginkirkossa, opinto-ohjaajien valtakunnalliset koulutuspäivät yliopiston juhlasalissa  jne. Yhtenä huippukohtana oli esiintyminen koulumme johtavan rehtorin Pälvi Tepon läksiäisissä Vesilinnassa. Tilaisuutta varten Rami-Jussi oli säveltänyt ja sovittanut nimenomaan Norssin Torwille "Norssin Sininen" -nimisen juhlakappaleen.

Norssin Torwet loivat mielestäni kouluumme iloa, ennakkoluulotonta innostusta ja yhteisöllisyyttä. Norssin Torwet elää ja uudistuu niin kuin koulummekin.

Heikki Linnakylä
saksofonisti





Norssin Torwien kokoonpano lukuvuonna 2001-2002
Ylärivi: Seda Ilksöz, Kaisa Vaaherkumpu, Tuure Parkkinen,  Alpi Linjama, Urho Sompa, Anni Kiviniemi, Emil Fuchs, Tiia-Riikka Tero, Matti Kosonen, Rami-Jussi Ruodemäki, Heikki Linnakylä, Emilia Pehkonen,  Miila Pöntinen, Mira Heinonen

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Hyvää juhlalukuvuoden alkua!

Uusi lukuvuosi alkoi jälleen! 100-vuotisjuhlat lähestyvät.

Olen toivonut blogiin sekä entisten että nykyisten norssilaisten muistoja esimerkiksi Norssin juhlista. Ajattelin aloittaa itse kirjoittamalla asiasta, jonka itse panin merkille ensimmäisenä Normaalikoulun lukuvuotenani 2009–2010. Kyse on tietenkin kouluvuoden erilaisista tapahtumista: perinteistä, joilla on pitkät juuret.

Tällaisia tapahtumia ovat esimerkiksi Norssin olympialaiset elokuussa, kakkosten joulunäytelmä joulujuhlassa ja seuraavan päivän joululaulajaiset. En tosin tiedä historiasta kovinkaan paljon. Jos joku teistä tietää, milloin on pidetty ensimmäiset Norssin olympialaiset, kertokaa se toki täällä. Se on tapahtuma, joka potkaisee uuden lukuvuoden liikkeelle. Vuosi vuodelta on yhtä hauska nähdä, miten abien määrittelemiin teema-asuihin pukeudutaan ja miten hauskoja teeman mukaisia ideoita oppilaat keksivät. Minun mielikuvissani olympialaispäivänä ei ole koskaan satanut. Pitääköhän tuo paikkansa?

Kakkosten joulunäytelmä puolestaan on joka vuosi yhtä suuri salaisuus. Yläkoululaiset esittävät arvailujaan ennen joulujuhlailtaa, mutta yleensä salaisuus selviää vasta, kun on astumassa sisään juhlasaliin ja saa käteensä näytelmän käsiohjelman. Olen nähnyt Norssin vuosien aikana näytelmät Prinsessa Ruusunen, Leijonakuningas, Harry Potter, Tarzan, Liisa ihmemaassa sekä Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Minusta on joka vuosi yhtä käsittämätöntä, miten lumoavia teatteriesityksiä näemme koulun salissa.

Minä olen jouluihminen – luultavasti sana joulu esiintyy puheissani jo ennen kuin kaupat nostavat joulutavaransa esiin. Ehkä tämän seikan vuoksi syyslukukauden päättävä joululaulajaiset on minulle erityisen tärkeä tilaisuus. Se jos mikä tuntuu yhteisölliseltä. Koko koulun väki on yhdessä, ja ihan kuin huomaamatta monelta sellaiseltakin, joka ei muissa tilaisuuksissa laula, pääsee huulilta ainakin tutuimmat säkeet No onkos tullut kesästä.

Kouluvuoteen sisältyy myös muita juhlia, mutta ehkäpä niistä kertoo joku muu... Tai ehkäpä joku lukiolainen kertoo lisää esim. joulunäytelmän tekemisestä. Millaista se oli?

P.S. Nautin kouluvuoden aikana musiikin luokan naapuruudesta. Äikän työhuoneeseen kantautuu milloin mitäkin säveliä. Toisinaan oppilaat soittavat ja laulavat välitunneillaankin. Ja joskus hyppytunnillaan oleva lukiolainen istuu ikkunalla ja loihtii kitarastaan Stairway to heavenia. Arjen juhlahetkiä!

Marja Maaniemi

maanantai 18. toukokuuta 2015

Tahdon

Tarkalleen ottaen vuosi ja kahdeksantoista päivää sitten Aapo ja Jaana sanoivat “tahdon”. Kyseessä ei kuitenkaan ollut elämän mittainen sitoutuminen, vaan puolentoista vuoden mittainen tie, joka johtaisi Jyväskylän normaalikoulun huikeisiin(?) 100-vuotisjuhlallisuuksiin. Kuten aina ennen tuon pienen, mutta tärkeän tahdon-sanan sanomista, oli myös allekirjoittaneilla takana huolellisesti käytetty harkinta-aika.

Jo vuosi sitten alkoi siis juhlaviikon valmistelu- ja suunnittelutyö, aluksi perehtymällä aikaisemmista juhlista kertyneisiin dokumentteihin. Vähitellen kuva kokonaisuudesta alkoi muodostua: pitkin viikkoa erilaista ohjelmaa ja toimintaa ennen kaikkea oppilaita ajatellen ja viikon päätteeksi Norssin päivänä varsinainen pääjuhla, johon kaikki muutkin kuin nykyiset norssilaiset ovat tervetulleita.

Juhlaviikon ohjelmaa on ollut tavalla tai toisella ideoimassa koko koulun väki: Henkilökunnan kesken on järjestetty muutamia ideointipalavereja, ja oppilaiden ajatuksia on kerätty järjestelmällisesti luokan- ja ryhmänohjaajien avustuksella. Ohjelmaideoiden myötä syntyi myös työryhmiä, jotka kukin ovat vastuussa omasta kokonaisuudestaan. Osa ohjelmasta ja vierailijoista on jo nyt näkyvissä koulumme verkkosivuilla, mutta toki jotain säilyy yllätyksenäkin – aivan viime hetkiin saakka!

Jo tässä vaiheessa järjestelyjä on paikallaan kiittää kaikkia valmistelutyöhön osallistuneita.  Kun sanoimme “tahdon”, aavistelimme, että kaksin emme selviä. Ja mikä parasta – ei ole tarvinnutkaan! Uskoisimme, että oppilaille on tulossa mieleenpainuva ja varmasti normaalista koulutyöstä poikkeava viikko!



Juhlakoordinaattorit Jaana Ailinpieti ja Aapo Halonen