Kohtaamisia!

Olin juuri palannut ulkomaan lomalta. Lento- ja ajomatkan jälkeen ajatuksissa houkutteli vain koti, mutta sitä ennen piti hoitaa yksi velvollisuus: käydä kaupassa hakemassa täydennystä jääkaappiin. Hieman väsyneenä, ehkä pää painuksissakin, hoidin ostoksiani kassalla ja tervehdin myyjää vaisusti. ”Terve ope, mitä kuuluu?” sain reippaan vastauksen. En muistanut heti nimeä, mutta tiesin edessäni olevan nuoren miehen olevan ensimmäisiä oppilaitani, kun aloitin opettajana syksyllä 2003. Tuon kohtaamisen jälkeen mieleen pulpahteli muitakin muistoja: olimme keskustelleet suomalaisuudesta eräällä kurssilla, muistin hänen käsialansa ja sen, millaisia tekstejä hän kirjoitti.

Juhlavuoden teemana on ”Kohtaamisia”.  Juhlapäivänä 3.10. moni varmasti kohtaakin: entiset luokkakaverit, entiset työkaverit, nykyiset oppilaat ja entiset oppilaat – nykyisyys ja menneisyys. Moni asia tavallisessa kouluarjessamme vaikuttaa – no – arkiselta. Emme huomaa, onko tavoissamme tehdä asiat jotain erityistä. Kun suunnittelen oppituntejani, en mieti sen enempää tekniikkaa: se vain on osa opettamistani. Mutta miten tekisin asiat ilman sitä? Vanhempani ovat joskus hämmästelleet, miten arvioin sähköisesti iPadin avulla tekstejä. Samalla kuulen muistoja heidän kouluajaltaan, mm. sen, miten koko isäni luokka jäi jälki-istuntoon, koska kukaan ei osannut sanoa oikein Egyptiä.

Kun menneisyys ja nykyisyys kohtaavat, esiin pulpahtelee asioita, jotka kiinnostavat ja herättävät muistoja. Yksi kertoo, miten opettajaa juksattiin, toinen muistaa koulun parhaimman piilopaikan, kolmas miten tiettyyn opettajaan suhtauduttiin. Ehkä jotakuta opettajaa on aikoinaan pidetty tiukkana, pelottavanakin ja myöhemmin huomattu, mitä kaikkea hänen opetuksestaan jäikään mieleen. Esiin tulee muistoja, jotka joku on jo saattanut unohtaa. Parhaimmassa tapauksessa muisto huomataan yhteiseksi – ja niitä nousee mieleen vielä lisääkin.

Kohdataan siis lokakuussa, mutta kohdataanhan jo sitä ennen – täällä blogissa.

Marja Maaniemi